Blogi: Kuka haluaisi palata takaisin kuntakohtaiseen pelastustoimeen?

Maakunta- ja sote-valmistelut ja -valmistelijat ovat kokeneet viime vuosien aikana monenlaisia mutkia, ongelmia, jne. Yhtä mieltä ollaan laajasti siitä, että kansalaisten palvelujen takia sosiaali- ja terveysuudistus on välttämätön, olkoonpa poliittisena päättäjänä kuka tahansa. Maakuntavalmistelun tarpeellisuus herättää sen sijaan ehkä enemmänkin mielipiteitä?

Mitä vuosien kuluessa on tapahtunut maamme aluehallinnossa? Itse olen seurannut aluehallinnon kehitystä 1980-luvulta lähtien monissa eri tehtävissä ja yksi mielipide on päällimmäisenä: ”käsittämätöntä” sekoilua ja julkisten (= veronmaksajien) varojen vastuutonta ja lyhytjännitteistä käyttöä, josta kukaan ei tunnu kantavan vastuuta jälkikäteen. Viittaan tässä 1990-luvulla tapahtuneeseen aluehallinnon pirstaloitumiseen, jossa jokainen ”hallintohaara” teki omat aluejakonsa, virastonsa, jne.

Suomessa oli kohtuullisen toimiva aluehallinnon aluejako 1990-luvun lopulle (silloiset 11 lääniä), joka voisi hyvin olla toimiva aluejaon perusta tänäänkin. Kuitenkin tässä välillä on koettu monenlaisia muutoksia ja kokeiluja: suurläänit, eri toimijoiden ja viranomaisten epäyhtenäiset alueet, AVIt ja ELYt, Puolustusvoimien lukuisat aluejaot jne. Luulenpa, että syy em. ”sekoiluihin” on siinä, ettei juuri kukaan valtioneuvostossa ja ministeriöissä ole kantanut vastuuta kokonaisuuden toimivuudesta ja pitkäjänteisyydestä.

Parhaillaan valmisteltavana oleva maakuntauudistus on mielestäni vuosikymmeniin järkevin hanke palvella, veronmaksajia niiden rahoilla, tehokkaammin ja taloudellisemmin ilman turhia raja-aitoja.

Pelastustoimi esimerkkinä

Vuoden 2003 loppuun saakka jokainen kunta vastasi palo- ja pelastustoimestaan, joka mahdollisti monenlaisia – jopa tragikoomisia – tilanteita. Jos naapurikunnat ja palokunnat eivät olleet väleissä keskenään, saattoi tapahtua niin, ettei lähintä palokuntaa suinkaan hälytetty tulipalo- tai onnettomuuspaikalle, koska se sijaitsi ”väärän” kunnan alueella. Kuka oli kärsijä: asukas ja veronmaksaja!

Tuohon aikaan tulipalon/onnettomuuden sijaintikunta oli vastuussa myös sammutus- ja pelastuskustannuksista. 1990-luvun alussa paloi silloisessa Leivonmäen kunnassa hyvin laaja turvetuotantoalue. Suuri suoalue paloi useita viikkoja ja sammutustöissä oli kymmeniä, jopa satoja sammuttajina ja kaikki kulut maksoi lähes yksin Leivonmäen pieni kunta. Kokonaiskulut tästä ”suopalokeikasta” olivat Leivonmäen kunnalle niin huomattavat, että ne heikensivät vahvasti kunnan taloutta ja niinpä kunta joutuikin pyytämään valtion apua.

Yksittäinen kunta oli monessa muussakin suhteessa liian pieni pelastustoimen vastuualue, koska lähes kaikissa tilanteissa tarvittiin naapuriapua. Niinpä 1990-luvun lopulla aloitettiin selvityksen tekeminen suuremmista vastuualueista. Tästä tuloksena vuoden 2004 alussa maahamme perustettiin 22 alueellista pelastuslaitosta, joiden omistajina ovat alueen kunnat. Väitän, että tällä uudistuksella on saavutettu huomattavaa palvelujen parantuminen hyödyntämällä käytettävissä olevia voimavaroja rajoituksetta, niin toiminnallisesti kuin taloudellisestikin. Mikäli tänä päivänä sattuu em. Leivonmäen suopalon kokoinen onnettomuus, kantavat ”laajemmat hartiat” (alueellinen pelastuslaitos) toiminnasta vastuun ilman ongelmia. Tänä päivänä hädässä olevan ihmisen avuksi hälytetään aina ja kaikissa tilanteissa lähin, tarkoituksenmukaisin ja nopein apu rajoista tai toiminta-alueista riippumatta koko maan alueella.

Aktiivinen Keski-Suomi edelläkävijänä

Vanha sanonta on, että vaikeat asiat ja niiden vaatimat muutokset on tehtävä silloin, kun on taloudellisesti tiukkaa. Meneillään nyt olevat välttämättömät uudistukset on aloitettu jo vuosia sitten. Julkishallinnon talous on paranemassa tuotannon kasvaessa ja työttömyyden pienentyessä. Tästä huolimatta jokaisen meistä on kannettava vastuumme yhteisten verorahojen käytöstä. Pelastustoimen aktiivisesta oman toimintansa tehostajan roolista esimerkkinä on kaksi valmistunutta erillistä Pelastustoimen tuottavuuden parantaminen -hanketta, jotka tietääkseni ovat ensimmäisiä (?) julkishallinnossa.

Keski-Suomen alue on viimeisten vuosikymmenien aikana ollut hyvin aktiivinen ja yhtenäinenkin toiminnan kehittäjä ja ”aina” ensimmäisten joukossa valmiina uusiin kehityshankkeisiin. Luulenpa, että myös sote- ja maakuntauudistuksessa olemme ensimmäisten joukossa? Tänä päivänä varmastikaan kukaan ei haluaisi palata takaisin kuntakohtaiseen pelastustoimeen. Vuonna 2004 tehdyn uudistuksen myötä on pelastuslaitoksissa yhdessä löydetty yhä tehokkaampia ja toimivampia keinoja ehkäistä ja varautua onnettomuuksiin. Ei niitä kaikkia heti havaittu ja löydetty, vasta ajan kuluessa.

Itse uskon vahvasti meneillään uudistukseen erityisesti sen vuoksi, että se raja-aitoja poistamalla mahdollistaa meidän kaikkien toimia tehokkaammin ja taloudellisemmin yhdessä ihmisten parhaaksi. Nyt vaan pitää uskaltaa uudistaa ja hakea järkeviä ratkaisuja nousemalla ylös omista poteroista ja mieluummin niiden yläpuolelle!

Simo Tarvainen
pelastusjohtaja
Keski-Suomen pelastuslaitos
www.keskisuomenpelastuslaitos.fi

Sinua voi ehkä kiinnostaa nämäkin...

Vastausta

  1. Lauri Jokinen sanoo:

    Mikähän tässä varsinainen huolenaihe oli. En ole kuullutkaan, että maakuntauudistuksen yhteydessä oltaisi jotenkin huonontamassa pelastiustointa, ellei sen johtoa viedä vielä kauemmaksi,kuten poliisitoimelle tehtin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.